Yhdysvaltojen Roadtrip

Maailmanympärimatka on alkanut kiireisesti eikä blogin päivittämiseen ole ollut juurikaan aikaa, sillä viimeiset pari viikkoa olemme ajelleet Kaliforniassa, Nevadassa, Utahissa ja Arizonassa. Tätä tekstiä kirjoitan päätepisteestämme Los Angelesista, josta huomenna jatkamme matkaa Cookinsaarille. Rantalepo tulee tarpeen, sillä Yhdysvaltojen roadtripin aikana ajokilometrejä kertyi yli kolmetuhatta joka vastasi loputtomia tunteja auton ratissa. Usein lähdimme ajamaan aamupäivällä ja saavuimme perille myöhään iltapäivällä tai alkuillasta. Yhdessä majapaikassa majoituimme 1-3 yötä kerrallaan. Ajomatkat pilkkoutui mukavasti pysähtelemällä matkan varren kansallispuistoihin maisemia ihailemaan, ja matkan varrella tuli nähtyä niin Muir Woods, Yosemite, Kuolemanlaakso, Zion, kuin Grand Canyonkin.

Palataan vielä kuitenkin hieman ajassa taaksepäin. Pikaisen Lissabonin pysähdyksen jälkeen matka jatkui tuttuun ja rakkaaseen New Yorkiin, jossa aikomuksena oli viettää muutama päivä paikallisen ystävän seurassa kaupungin sykkeestä sekä hyvästä ruoasta nauttien. Agendalistalla ei siis ollut tällä kertaa mitään kunnianhimoista eikä yhden yhtäkään nähtävyyttä, ja siitä huolimatta ehdimme nähdä ja kokea aivan riittävästi! New York on kaupunki, jossa helposti huomaamattaan päätyy ikonisten kohteiden tai näkymien eteen.

Muutaman päivän New Yorkin pyrähdyksen jälkeen lensimme San Franciscoon, josta otimme auton allemme. San Francisco oli hyvä paikka aloittaa roadtrip, sillä amerikkalaiseen liikenteeseen sai totutella pikkuhiljaa. Ensimmäisenä päivänä kuljimme keskustaan julkisilla, seuraavana päivänä uskaltauduimme katselemaan kaupunkia jo omalla autolla. Päällimmäisinä mieleen kaupungista jäi mäkiset kadut ja kauniit talot, järjetön tuuli ja veikeät merileijonat.

Yosemiten kansallispuisto vaati kokonsa puolesta hieman etukäteissuunnittelua. Majoituimme pikkukaupungeissa kansallispuiston molemmilla puolin ja yhden päivän käytimme Yosemiten läpi ajamiseen länsi-itäsuunnassa, joka on mahdollista ainoastaan kesäaikana vuoristoteiden ollessa auki. Yosemiten parhaat näköalat löytyi Glacier Point-huipulta, ja kirsikkana kakun päällä pois lähtiessä karhunpentu ylitti autotien edessämme.

Matka jatkui Kuolemanlaakson läpi, jossa lämpötila kipusi korkeimmillaan 42 asteeseen. Ajomatka oli alkuinnostuksen jälkeen varsin tylsä ja lähes ainoa pysähdyspaikkamme matkan varrella oli Mesquiten hiekkadyynit. Muitakin pysähtymisen arvoisia paikkoja olisi varmasti ollut, mutta Las Vegasin ruuhkat alkoivat jo kuumottaa takaraivossa.

Las Vegas ei alunperin ollut varsinaisesti matkakohteena, mutta sijaintinsa vuoksi se valikoitui yöpymispaikaksi niin Arizonaan mennessä kuin tullessa. Ehdimme jo vähän innostuakin tasokkaasta majoituksesta ja Riston syntymäpäivän vietosta Vegasissa. Hyvin nopeasti huomasimme molemmat inhoavamme koko paikkaa.

Vegasista suuntasimme ilomielin luonnon helmaan Zionin kansallispuistoon, joka nousi meidän molempien suosikiksi kaikista vierailemistamme kansallispuistoista. Ensinäkymät ympäröiviin punaisiin kallioihin teki niin suuren vaikutuksen, että vaikka samanlaisia upeita maisemia näki ympäri Arizonaa, ei se enää vetänyt vertoja ensivaikutelmaan.

Arizona ja erityisesti Pagen pikkukaupunki onnistui hurmaamaan meidän upeilla maisemillaan ja luonnonnähtävyyksillään. Jos joku yksittäinen paikka pitäisi nostaa roadtripin kohokohdaksi, olisi se juurikin Page.

Matkalla Grand Canyonille alkoi pikkuhiljaa ripsiä sadetta, mutta onnistuimme kuitenkin sadekuurojen välissä ihailemaan kanjonin maisemia. Harmaan sään vuoksi kanjoni ei varmastikaan päässyt täysin oikeuksiinsa, tai sitten olimme jo ihailleet kanjoneita Pagessa riittävästi, sillä kokemus ei ehkä ollut aivan niin mahtava kuin mitä etukäteen luulin sen olevan.

Kuitenkin Sedonassa hurrikaani Rosan jämät toivat loputtoman sadepilven alueen ylle, ja etukäteen kovasti odottavani Sedona jäi pinnalliseksi tuttavuudeksi. Lähtöpäivän aamuna aurinko kurkki pilven takaa, ja pääsimme vaelluspolulle kurkkimaan sympaattista pikkukaupunkia ympäröivää punaista kalliomaisemaa. Läheinen ”kummituskaupunki” Jerome oli myös mielenkiintoinen pysähdyspaikka alueella.

Legendaarista Route 66- ajoreittiä on paikoin vielä jäljellä Arizonassa, ja lähestulkoon ohi ajaessamme ei tilaisuutta voinut jättää käyttämättä. Vanha route 66 vei meidät kiemurellen pitkin vuorenrinteitä vanhan ajan kaivoskaupunki Oatmaniin, jonka aasit ovat vallanneet omakseen. Aasien sekä ajomatkan hienojen maisemien lisäksi nähtävää ei ole kovinkaan paljoa, sillä kylä on todella pieni ja ajan hampaalta säilyneet historialliset talot ovat vieri vieressä yhden tien varressa.

Toinenkaan yö Las Vegasissa ei saanut meitä pitämään kaupungista, ja nopeasti jatkoimme matkaa Los Angelesiin ja näihin roadtripin loppufiiliksiin. Roadtrip oli onnistunut -joskin kuluttava- reissu, mutta voin rehellisesti sanoa olevani todella iloinen palauttaessamme vuokra-auton. Kuitenkin jo nyt voisin joskus kuvitella palaavani etenkin Arizonan upeisiin maisemiin. Taidan olla sittenkin pienten kaupunkien tyttö after all.