Ensikosketus Etelä-Amerikkaan

Syyskuussa kertoilin alustavasti suunnitelmasta lähteä remonttievakkoon Etelä-Amerikkaan. Tuo evakko tulikin ajankohtaiseksi nopeammin kuin uskoinkaan ja täällä sitä ollaan, kirjoittelen tätä postausta nimittäin Perusta! Olin jo pitkään haaveillut pääseväni näkemään Machu Picchun sekä kokemaan kosketuksen inka-kulttuuriin, joten selvää oli että matkamme tulisi alkamaan juuri täältä.

Ensifiilikset Perusta

Tämä on sekä minulle että miehelle ensimmäinen matka Etelä-Amerikkaan, ja moni asia on päässyt yllättämään. Englantia puhutaan yllättävän vähän, joten espanjan alkeita oli kannattavaa kaivella muistin perukoilta ennen matkaa, vaikka usein kommunikointi paikallisten kanssa onkin ollut jotain spanglishin ja elkeiden sekoitusta. Mutta pärjätty ollaan, ja kielitaito kehittyy päivä päivältä. Perulaisen ruoan sanotaan olevan Etelä-Amerikan parhainta, mutta päivittäisistä yrityksistä huolimatta se on ollut hieman pettymys. Täälläkin parhaat ruoat tähän mennessä on nimittäin löytynyt muiden kansallisuuksien keittiöistä.

Vaikka olin toki lukenut ilmastosta etukäteen, sekin pääsi silti yllättämään. Päivisin on lämmin ja iho palaa etenkin korkealle noustessa erittäin herkästi, ja illat viilenee dramaattisesti heti auringon laskettua. Talojen sisällä on kylmä, eristeitä ei ole ja yksilasiset ikkunat falskaa, onneksi joissakin majapaikoissa on huoneissa sähköpatteri. Andien vuoristoon noustessa vuoristotaudin ensioireet ei ole ollut mikään vitsi. Noustessamme yhä korkeammalle vuoristoon ensimmäinen päivä uudessa kohteessa on aina kulunut vihlovan päänsäryn ja aivosumun kourissa. Mies totesi ettei olekaan ikinä ennen hengästynyt jopa syödessä. Ensimmäisen päivän aikana oireet ovat kuitenkin jo alkaneet helpottamaan ja hitaasti liikkuen on voinut kierrellä ulkonakin. Päivä päivältä ilman ohuuteen on alkanut tottumaan ja hengästyminen on vähentynyt.

Positiivisiakin yllätyksiä on toki ollut. Mielessäni Etelä-Amerikka näyttäytyi jotenkin vaikealta matkakohteelta, jossa varmasti joku yrittäisi ryöstää heti pimeän tullen ja kaikkia kohtaan pitäisi suhtautua äärimmäisen skeptisesti. Perustarkkaavaisuus on tarpeen toki jokaisessa kohteessa, mutta Perussa en ole toistaiseksi kokenut missään oloani turvattomaksi. Myöskään huijausyrityksiä emme ole havainneet, toisin kuin Aasiassa. Paikalliset ovat ystävällisiä, ja etenkin jos heille osaa sanoa edes muutaman sanan espanjaksi. Matkustaminen kohteesta toiseen on helppoa, sillä turismi kukoistaa ja kaikkea varten on halutessaan saatavilla järjestetty nähtävyyskierros, joita kaupataan joka kulmalla kiusaksi asti. Matkailijoista tunnutaan pitävän täällä huolta.

Matkan edetessä maisemat ovat olleet upeita niiden vaihtuessa dramaattisesti karuista rannikon aavikoista jylhiin Andien vuoristomaisemiin. Peru vaikuttaa todella monipuoliselta luontokohteelta, sillä karkeasti lajiteltuna pohjoisesta löytyy vehreää Amazonian sademetsää ja rantoja, etelästä kuivaa aavikkoa ja sisämaasta vuoristoa, kanjoneita ja järviä. Parhaat maisemat taitavat olla meillä vielä edessä!

Mikä on meidän matkasuunnitelma?

Viime vuonna toteutetun, neljä kuukautta kestäneen maailmanympärimatkan jälkeen matkaan lähtö hieman ex tempore-mentaliteetilla tuntui yllättävän helpolta. Vielä viime vuonna nimittäin matkasuunnitelmien hajanaisuus tai epätietoisuus aiheutti itselleni lähinnä ahdistusta, mutta nyt osaan ottaa suunnitelmien suhteen jo hieman rennommin. Saimme tiedon remonttiaikataulusta vain viisi viikkoa ennen sen alkua. Maailmanympärimatkaa ehdin suunnitella lähes kaksi vuotta, joten kovin tarkkoja suunnitelmia ei ollut nyt edes aikaa tehdä. Varasin pikimmiten menolennot Peruun, ja paluukohteeksi valikoitui Argentiinan Buenos Aires. Matkustusaikaa on suurinpiirtein kaksi kuukautta ja lentojen lisäksi ainoat konkreettiset matkasuunnitelmat matkalle lähtiessä kattoivat liikkumisen Perun läpi Boliviaan.

Minne matka sieltä jatkuu on edelleen hieman auki. Olin alustavasti miettinyt liikkumista Bolivian kautta Chileen ja sieltä edelleen Argentiinaan, mutta Chilen levottomuuksien vuoksi tuokin ajatus on ainakin toistaiseksi jäissä. Ensimmäistä kertaa ikinä tuntuu aika mahtavalta olla hieman tuulen (tai kohtalon) kuljettamana, seikkailu edessä!