Auringon saarelta mellakoivaan La Paziin

Perusta jatkoimme matkaa bussilla Bolivian puolelle. Ensimmäisen yön vietimme Titicaca-järvellä Isla del Solin saarella. Titicaca on Etelä-Amerikan suurin järvi ja se kuuluu jaetusti Perulle ja Bolivialle. Se on myös maailman korkeimmalla sijaitseva navigoitava järvi, sillä se sijaitsee altiplanolla Andien ylängöllä 3820 metriä meren pinnan yläpuolella.

PB091611.jpg

Isla del Sol, eli Auringon Saari, on legendan mukaan inkojen synnyinpaikka. Saarelta löytyykin runsaasti 1400-luvulle juontavia inkojen raunioita. Nykyään saarella asustaa noin 800 alkuperäiskulttuurin perhettä, jotka pyörittävät pienimuotoisia palveluita vierailijoille. Turismi tuo merkittävästi lisää tuloja saarelle, jossa muut elinkeinot ovat lähinnä kalastus ja maanviljely. Saarella ei ole päällystettyjä teitä eikä ollenkaan moottoriajoneuvoja, ja kantoapuna käytetään aaseja.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Majoituimme Yumanin kylässä lähellä satamaa, sillä emme halunneet kantaa rinkkoja ylös lukemattomia rappusia kylään asti. Ajatus oli fiksu, sillä ilman kantamuksiakin porrastreeni oli porottavassa auringonpaisteessa rankkaa. Isla del Sol on todellakin auringon saari, sillä sateisia päiviä on lähinnä Etelä-Amerikan kesäkuukausina. Parin tunnin kävelyllä nahka paloi aurinkorasvasta huolimatta. Maisemat ylhäältä olivat kuitenkin sen arvoiset!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Loukkuun La Paziin

Isla del Solilla yhden vietetyn yön jälkeen jatkoimme bussilla matkaa kohti La Pazia. Vasta bussimatkalla meille alkoi selvitä Bolivian sen hetkinen poliittinen tilanne. Kaksi viikkoa aiemmin olleiden presidentinvaalien jälkeen mielenosoitukset olivat yleistyneet ja muuttuneet väkivaltaisemmiksi. BoliviaHopin opas kertoi tilanteen olevan menossa huonompaan suuntaan, mutta ei vaikuttanut huolestuneelta.

Seuraavana päivänä presidentti irtisanoutui kansan ja armeijan painostuksen alla, jolloin tilanne radikalisoitui äkisti. Presidentin kannattajat vyöryivät kaduille ja bussilasteittain ihmisiä maakunnista suuntasi osoittamaan mieltään kohti La Pazia. Tiet kaupunkien väleillä suljettiin kaikella millä pystyttiin ihmisten liikkumisen estämiseksi, ja ihmiset riehuivat, varastelivat ja hävittivät kaiken mihin käsiksi pääsivät. Poliisit olivat suurten ihmismassojen edessä voimattomia, joten naapurustojen asukkaat perustivat omia vartiointipartioitaan suojaamaan omia talojaan ja perheitään.

49098960458_f84a7d3900_c
Kuva: Santiago Sito
3387937733_89495a3af1_c
Kuva: Revolution_Ferg

Presidentin eroa seurannut päivä, maanantai, oli pahin. Kaupunki oli täysin lamaantunut, mitkään paikat eivät olleet auki, ja aaltopellit ja lukitut portit yrittivät suojata rakennuksia ilkivallalta. Hostellimme sijaitsi aivan La Pazin keskustassa, hieman syrjässä mellakoivilta alueilta. Lähikaduilla oli aavemaisen hiljaista, ja hostellista päästettiin ihmisiä ulos päiväsaikaan vain vähäksi aikaa kerrallaan. Muun aikaa olimme lukittuna sisällä portin, varsinaisen pääoven ja aaltopellisuojan takana. Valtaosa hostellin väestä vietti päivää aulassa uutiskanavaa katsellen. Konkreettisesta tilanteesta oli kuitenkin hyvin hankala saada tietoa, sillä uutiset keskittyivät lähinnä politiikkaan, eikä niinkään kaupunkien tilanteeseen. Twitter osoittautui parhaimmaksi uutiskanavaksi, josta löytyi karmivia videoita toisensa jälkeen. Yritimme etsiä kuumeisesti ulospääsyä kaupungista, mutta kaikki bussiliikenne oli tiesulkujen vuoksi pysähdyksissä, ja meidän suunnitelmiin järkevät lennot olivat kaikki täyteen bookattuja seuraavalle kolmelle päivälle. Päätimme jäädä odottelemaan, ja jos tilanne pahenisi entisestään muuttaisimme suunnitelmia ja lentäisimme seuraavalla mahdollisella lennolla takaisin Peruun.

RTX793F6.jpg
Kuva: Danilo Balderrama

Tiistaipäivä valkeni hieman toiveikkaampana. Poliisit olivat viimein myöntäneet oman kyvyttömyytensä tilanteen hoitamisessa ja kutsuneet armeijan apuun. Uutisissa näytettiin kaduilla vyöryviä sotilasajoneuvoja, ihmisten hurratessa niiden ohi ajaessa. Osa hostellin työntekijöistä oli ollut jatkuen töissä sunnuntaista lähtien, sillä korvaavat työntekijät eivät olleet päässeet kulkemaan työpaikalleen. Nyt vihdoin työntekijät olivat päässeet vaihtumaan. Hostellimme aaltopelliritilät olivat ylhäällä, ja muutamia ihmisiä kuljeskeli kaduilla. Vastapäinen pankki oli auki, joten suuntasimme sinne vaihtamaan lisää rahaa. Pankissa ollessamme vartiossa olevan poliisin radiopuhelin särähti päälle, ja muutaman kiireisen lauseen jälkeen pankki suljettiin kesken kaiken. Meitä kehoitettiin palaamaan hostelliin, jossa työntekijät jo laskivat aaltopeltiä alas ikkunoiden suojaksi. Meille kerrottiin että joukko mielenosoittajia on lähestymässä, ja kyseessä on varotoimenpide. Twitteristä selvisi, että 700 metrin päässä sijaitsevan vankilan vangit olivat kapinoineet ja päässeet sen katolle saakka, tilanne oli päällä. Loppupäivä istuttiin jälleen lukkojen takana hostellin aulassa uutiskanavaa katsellen. Illalla yritimme saada nukuttua mielenosoittajien räikkien ja armeijan hävittäjien ääniä kuunnellen.

bolvia-protest
Kuva: Getty Images

Keskiviikkona armeija ja poliisi tuntuivat saaneen yhteisvoimin tilanteen hieman rauhoittumaan. Ensimmäistä kertaa sitten sunnuntain osa ravintoloista ja ruokakauppa olivat auki, ja nautimme tilanteesta täysin rinnoin. Oli omituista nähdä ihmisiä kaduilla, kun aiempina päivinä kaduilla ei ollut liikkunut juuri ketään. Myös hostelli oli saanut täydennettyä ruokavarastojaan, ja parin päivän ruokasäännöstelyn jälkeen listalta sai taas valita annoksensa vapaammin. Myöskään tutuksi tullutta aaltopellisuojaa ei enää vedetty sisäänkäynnin suojaksi edes pimeän tullen. Keskiviikko oli meidän viimeinen päivä La Pazissa, ja vaikka tilanne vaikutti jo huomattavasti paremmalta, olimme äärettömän iloisia siitä että meillä olisi torstai-aamuna lento pois La Pazista.

Lento lähtisi vasta aamukahdeksalta, mutta halusimme pelata varman päälle ja olimme pyytäneet hostellia ennakkotilaamaan taksin jo neljäksi aamulla. Aulaan saapuessamme respan työntekijä kertoi, että taksia ei ole tulossa. Kukaan taksikuski ei halua ajaa La Pazin ulkopuolella sijaitsevalle lentokentälle, sillä se on liian vaarallista. Meidän paras mahdollisuus olisi yrittää noukkia taksi kadulta. Meillä kävikin läheisessä risteyksessä tuuri, ja pienen neuvottelun jälkeen taksikuski suostui viemään meidät lentokentälle kolminkertaiseen hintaan normaaliin nähden. Ajomatkalla sattui yksi läheltä-piti nokkakolari, jossa moottoritien kurvissa vastaantulija ajoi väärällä kaistalla. Autot väistivät toisiaan vasta muutamia metrejä ennen törmäystä. Muutoin ajomatka sujui normaalisti, tosin taksi joutui etanavauhdilla väistelemään murentuneiden tiesulkujen kappaleita siellä täällä. Meillä oli onni matkassa päästessämme perille asti, sillä vielä edellisenä päivänä erään toisen matkailijan taksi oli päässyt melkein lentokentälle saakka, kunnes edessä oli tiesulku jota ei voinut kiertää. Moni oli joutunut kävelemään lentokentälle vaarallisten alueiden läpi.

Boliovia-Protests-AP-5
Kuva: Natacha Pisarenko

Tapahtuneesta on nyt lähes kolme viikkoa aikaa. Tiet La Pazin ympärillä aukesivat lopullisesti vasta joitakin päiviä sitten. Tilanne matkailijoiden näkökulmasta on palannut normaaliksi, tarkoittaen sitä että liikkumaan pääsee ja toursit rullaavat taas normaalisti. Bolivialla on uusi väliaikainen presidentti, joka on luvannut järjestää uudet vaalit tammikuulle. Entinen presidentti Evo Morales ei saa asettua enää uudelleen ehdolle. Ulkoministeriön sivut kehottavat kuitenkin edelleen välttämään tarpeetonta matkustusta alueelle, joten jos suunnittelet reissua etenkin La Paziin tai Cochabambaan lähiaikoina, kannattaa tarkistaa tilanne uudelleen ennen matkustusta.

Omat jälkifiilikset tapahtuneesta ovat suhteellisen neutraalit. Tilanne paikan päällä oli toki pelottava, mutta eniten ehkä tietämättömyyden vuoksi. Se, että uutisista ei saanut riittävästi tietoa oli ahdistavinta. Itse emme läheltä-piti kolaria lukuunottamatta nähneet mitään uhkaavaa emmekä olleet vaarassa, sillä pysyttelimme kaukana mellakoivista alueista ja väkijoukoista. Tilanne näyttäytyi keskustassa toki täysin erilaisena kuin esimerkiksi lentokentän lähellä El Alton kaupunginosassa. La Paz näyttää kuvien perusteella olevan normaalisti suhteellisen kaunis kaupunki jossa on paljon mielenkiintoista näkemistä ja kokemista. Valitettavasti meillä jäi kaikki aivan hostellin lähikatuja lukuunottamatta näkemättä, ja jo siitä syystä voisin kuvitella vielä joskus palaavani La Paziin, mikäli se reitille sattuisi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Maisemaa hostellin katolta
16136473528_3b659e6b54_k
Kuva: David Almeida

Oletko sinä ollut joskus uhkaavassa tilanteessa maailmalla?
Tai oletko kenties käynyt La Pazissa?

 


23 thoughts on “Auringon saarelta mellakoivaan La Paziin

  1. Minulla uhkaavat tilanteet ovat liittyneet luontoon, ei levottomuuksiin. Olen joutunut maanjäristyksiin ja massiivisen pensaspaloalueen saartamaksi. La Pazissa en ole ollut, mutta olen nähnyt kerran Evo Moralesin livenä.
    Minusta luonnononnettomuudet ovat helpommin hallittavissa kuin poliittiset väkivaltaisuudet.

    Tykkää

    1. Hurjia kokemuksia nuokin! Itse olen toistaiseksi säästynyt luonnonkatastrofeilta. Thaimaassa olimme yhden päivän Krabilla jumissa trooppisen myrskyn vuoksi, mutta pahin siitä meni ohi sivusta. Poliittiset levottomuudet ovat minunkin mielestäni tietyllä tavalla pelottavampia, sillä ihmiset osaavat olla pahimmillaan todella julmia ja arvaamattomia.

      Tykkää

    2. Heh, hauskaa että olet nähnyt Evo Moralesin. Itse käyn Meksikossa vuosittain eräässä Latinalaisen Amerikan työväen- ja vasemmistopuolueiden seminaarissa ja viime vuonna istuin aamupalalla Evo Moralesin luottomiehen, MAS-puolueen varapresidentin kanssa. Sain muistoksi avaimenperän, missä kannatetaan Moralesin valintaa uudeksi presidentiksi, mutta sitä nyt ei sitten tapahdu.

      Pari vuotta sitten seminaarissa oli Hugo Chavezin veli, Adan Chavez sekä Che Guevaran tytär Aleida Guevara March.

      Liked by 1 henkilö

  2. Huhhuh! Ajattelin alun luettuani kysyä, että oliko Titicaca kiva vierailukohde? 🙂

    Mutta todella hurja tuo postauksen loppu. Varmaan todella raastavaa, kun ei tiedä missä mennään. Joka tapauksessa itseäni pelon lisäksi harmittaisi siinä tilanteessa ja myöhemminkin, että reissupäivät menee aivan mönkään.

    Meillä ei oli tainnut tuollaisia vaaratilanteita olla, mutta sen sijaan vähän toisenlaisia. Vieläkin tuntuu karmivalta yksi liikennekokemus Ugandassa ja Mokoro-venettämme kohti hyökännyt virtahepo Botswanan Okavango Deltalla.

    Tykkää

    1. Titicaca oli kiva vierailukohde! Erityisesti, jos sen kokisi sekä Perun että Bolivian puolelta. Perun puolella etenkin on kaisloista rakennettuja keinotekoisia saaria, joilla pääsee vierailemaan. Bolivian puolella Isla del Sol on hyvä päivän/parin tukikohta, mutta määräänsä enempää siellä ei ole nähtävää.
      Se harmittaa vähän kyllä, että Bolivian osuus reissusta kutistui mitättömäksi. Meidän oli tarkoitus viettää Boliviassa noin kaksi viikkoa, ja käydä Boliviasta käsin tutustumassa Amazonasiin. Lisäksi Sucre ja Potosi jäivät välistä, kun lensimme suoraan La Pazista Uyuniin.
      Aikamoinen kokemus tuo virtahevon hyökkäys! Eikös ne ole Afrikan eläimistä ihmiselle kaikista vaarallisimpia, tai ainakin tilastollisesti niiden hyökkäyksiä on eniten?

      Tykkää

      1. Joo, virtahepo on ilman muuta yksi vaarallisimmasta isoista eläimistä. Paikallisille kalastajille käy välillä huonosti, kun eivät ole tarpeeksi valppaana. Tämä uutinen muistuu mieleen: https://www.independent.co.uk/news/world/africa/hippo-kills-tourist-bite-photos-kenya-lake-naivasha-rift-valley-a8488891.html

        Toinen erittäin vaarallinen eläin on puhveli. Puhvelit elävät usein isoissa laumoissa, joissa on vain yksi uros. Kaikista vaarallisimpia puhveleita on yksin elävät urokset. Ne hyökkäävät ihmisten kimppuun ”ihan huvikseen”.

        Liked by 1 henkilö

  3. Voi hurjuus mikä tilanne ja kokemus tämäkin ollut. Ainakin sillä hetkellä on varmasti tosiaan ollut hieman pelottavaakin ja tuo epätietoisuus ehkäpä eniten olisi itseänikin vaivannut. Toivottavasti pääsette joskus uudelleen kokemaan kaupungin rauhallisemmissa merkeissä. En ole vastaavaan itse koskaan joutunut, joten vaikea kuvitella miltä se voisi paikan päällä tuntua. Barcelonassa olimme juuri keskellä isoja mielenosoituksia silloin kun siellä levottomuudet olivat pahimmillaan olikos se nyt vuosi tai kaksi sitten.. Ne sujuivat huutamista ja meteliä ja sellaista yleisen intohimoista riehakointia lukuunottamatta meidän osalta kuitenkin kohtuullisen iisisti, eli ei ongelmia koitunut. Jouduimme siis kirjaimellisesti kävelemään mellakoiden keskellä matkatavaroidemme kanssa lähes tunnin matkan, koska taksi ei suostunut kuljettamaan hostellillemme liikenteen vaikeuden vuoksi. Olimme toki varautuneita ja varuillamme, mutta hyvin selvisimme perille ja sen päivän jälkeen mielenosoitukset ja riehakoinnit loppuivatkin meidän reissumme ajaksi sopivasti. 🙂 Kokemuksia rikkaampana ainakin, jos ei muuta. Onneksi tuota lukuunottamatta teilläkin reissu muutoin mennyt hyvin ja kuvat ainakin huikeita! 🙂

    Tykkää

    1. Kiitos Tiina! 🙂 Epämiellyttävä tilanne tuo kävely majoitukselle keskellä mielenosoitusta! Ja nimenomaan, näin jälkikäteen pystyy ajattelemaan että kokemus tuokin, varsinkin kun mitään pahaa ei sattunut.

      Tykkää

  4. Peru ja Bolivia on suunnitelmissa, mutta mellakoita en haluaisi kokea. Aika kurjalta tuntuu tuo kököttäminen hostellin sisällä päiväkausia, mutta turvallisuus ennen kaikkea. Ja ne taksimatkat lentokentälle ovat usein ongelmallisia tiesulkujen ja mellakoiden takia. En ole onnekseni koskaan joutunut mellakka-alueelle, jos olen joskus vähän pelännyt niin tolkuttomassa liikenteessä.

    Tykkää

    1. Boliviaan matkustamista kannattaa tosiaan ehkä lykätä ainakin siihen asti, että maahan saadaan uusi presidentti. Jos liikenne on kaoottista, siinä tulee tosiaan helposti hieman turvaton olo. Paikallisen kuskin kyydissä on kuitenkin aina turvallisinta, sillä hän on tottunut liikenteen kulkuun. Itse en lähtisi esimerkiksi toisen turistin kyytiin maissa, jossa liikenne on kovin kaoottista.

      Tykkää

  5. Ei ehkä sellainen seikkailu, jonka matkallaan haluaisi kokea, mutta varmasti kokemus joka jää mieleen – hyvässä ja pahassa. Hyvä, että selvisitte ehjinä kentälle ja matka jatkui – toivon, että itse pääsen vielä Boliviaan, mutta luonnollisesti juuri nyt se ei houkuttele…

    Tykkää

    1. Kiitos Milla! Seikkailuna minäkin sen otan näin jälkikäteen, vaikka paikanpäällä vähän tuskastuttikin. Harmittaa hieman että levottomuudet kärjistyivät juuri meidän matkapäivien aikana. Olen seurannut tilannetta ja elämä La Pazissa on palannut jo normaaliksi.

      Tykkää

  6. Sydän hakkasi puolestanne lukiessani tätä. Näitä asioita ei toivoisi matkallaan kokevan. Onneksi pääsitte jollakin tapaa turvallisesti jatkamaan matkaanne. Juuri tänä aamuna instasta katsoinkin ettämtaas olitte mielenosoituksen ytimessä, onneksi ilmeisesti ihan rauhallisen sellaisen kanssa tällä kertaa.
    Hyviä ja rauhallisia kokemuksia loppumatkaanne toivon.

    Tykkää

    1. Kiitos paljon Pia! Buenos Airesissa kävellessämme osuimme tosiaan keskelle mielenosoitusta, mutta se taisi olla jonkinlainen terveydenhoitohenkilöstön protesti ja ilmeisen rauhallinen. Ensimmäinen ajatukseni kyllä kieltämättä oli että Ei, ei täälläkin! 😀

      Tykkää

  7. Mä olen niin hullu, että olisin varmaan mennyt kuvailemaan sinne väkijoukkoon.. :/ Osallistuin Guatemalassa nyt keväällä yhteen naistenpäivän mielenosoitukseen, mutta se sujui ihan rauhallisesti. Meksikossa olen joutunut hurjan trooppisen myrskyn silmään, mutta olin visusti sisätiloissa, joten en ollut mitenkään vaarassa.

    Onneks te selvisitte ehjin nahoin pois Boliviasta! Nuo mielenosoitukset on aina aika riskialttiita, kun sinne joukkoon eksyy joka kerta huligaaneja, jotka eivät välttämättä edes edusta mitään ideologiaa, vaan tulevat sinne pelkästään aiheuttamaan kaaosta ja väkivaltaa.

    Itse en ymmärrä ollenkaan sitä, että paikkoja hajotetaan ja ihmisten päälle heitellään kiviä. Huolestuttavaa, että tuo sama kaoottinen protestointi on levinnyt myös Eurooppaan, kun katsoo vaikka Pariisin tilannetta.

    Tykkää

    1. Ainiin ja Etelä-Meksikossa jouduttiin viimeks poliittiseen tiesulkuun, mutta siinä ei mitään uhkaavaa ollut. Kuski sai meidät puhuttua läpi siitä ilman, että jouduttiin maksamaan mitään.

      Kerran taas Mexicon osavaltiossa poliisit pysäyttivät Teotihuacanilta tulleen turistibussin ja kävivät bussin läpi kuvaten videokameralla kaikki matkustajat. En tiedä mistä oli kyse, mutta ei sekään mitenkään uhkaava tilanne ollut. Ensimmäisellä kerralla Meksikossa muistan kauhistelleeni miten joka nurkalla oli raskaasti varustettuja poliiseja ja sotilaita, mutta nykyään siihen on jo tottunut. Kyllähän tuo meno maailmalla on ihan erilaista kuin turvallisessa Suomessa..

      Tykkää

    2. Täytyy myöntää että mua kyllä ihan vähän houkutti nähdä nuo protestit lähempääkin, mutta hostelli oli aika ehdoton niiden triplaoviensa kanssa että sisällä täytyy pysyä. Ja toki mietin myös niitä läheisiä, jotka ihan oikeasti oli kotona huolissaan meidän puolesta, niin heidänkään vuoksensa en ehkä olisi tehnyt lähempää tuttavuutta protestoijien kanssa.
      Tuo on ihan totta, että oli levottomuutta missä päin maailmaa tahansa, niin aina joukkoon liittyy niitä huligaaneja jotka vain nauttivat anarkiasta, sillä ei ole heille väliä mikä ideologia protestien takana on.

      Tykkää

  8. Huh, onpa ollut kuumottava tilanne. Olin reilu viikko sitten Hongkongissa ja ennen sinne lähtöä tilanne kaupungissa oli myös aika sekava. Ei kuitenkaan noin paha kuin La Pazissa. Pahimmat mielenosoitukset lieventyivät ja meidän siella ollessa kaupungissa oli jo rauhallista. Titicaca-järvi on mielenkiintoinen. Olen käynyt siellä omalla Perun reissulla vuonna 2011. Yövyimme Amantami-saarella paikallisen perheen luona. Illalla meille järjestettiin grillijuhlat ja ne eivät unohdu koskaan. Harvemmin pääsee tanssimaan nuotion ympärille toisella puolella maapalloa tähtitaivaan alle.

    Tykkää

    1. Hongkongin tilannetta olen myös seurannut sivusilmällä ja miettinyt että joka mantereella on nyt levottomuuksia, myös Euroopassakin. Toivottavasti tämä olisi vain ohimenevä trendi eikä suunta mihin maailma on enemmän ja enemmän luisumassa!
      Paikallisten grillijuhlat Titicacalla kuulostaa todella upealta kokemukselta! 🙂

      Tykkää

  9. No olipahan seikkailu taas. Ei ainakaan hetkeen unohdu tuollainen kokemus. Onneksi pääsitte lentokentälle ettekä myöhästyneet lennolta. Varmasti olisi ihan erilaista palata joskus myöhemmin takaisin, kun kaikki mielenosoitukset ovat muisto vain. On muuten tosi kaunis tuo ensimmäinen kylä!

    Tykkää

    1. Kiitos Paula! 🙂 Toivon itsekin että pääsen joskus palaamaan paremmassa tilanteessa, sillä etenkin Bolivian Amazon kiinnostaisi kovasti. Tämän reissun jälkeen tarvitsen kyllä ensin pitkän tauon Etelä-Amerikasta! 😀

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s