Bolivian kaunis altiplano ja Salar de Uyunin suola-aavikko

Vietettyämme muutaman päivän jumissa mellakoivassa La Pazissa, matkamme Boliviassa jatkui uneliaaseen Uyunin kaupunkiin. Uyuni on pieni kylänpahanen keskellä autiomaata, jossa itsessään ei ole paljoakaan nähtävää. Uyuni on kuitenkin keskeinen turismille, sillä täältä alkavat useimmat suola-aavikolle suuntaavat retket. Olimme selvittäneet etukäteen, että retki kannattaisi aloittaa heti saapumispäivänä jos mahdollista, ja niinpä suuntasimme suoraan valitsemamme matkanjärjestäjän toimistolle. Olimme varanneet etukäteen kolmen päivän jeeppiretken Perla de Bolivia – nimiseltä matkaoperaattorilta, jonka kyydissä siirtyisimme suola-aavikon ja altiplanon läpi aina Chilen rajalle saakka. Tiesin kuvien perusteella etukäteen suurinpiirtein mitä suola-aavikolla olisi odotettavissa, mutta Bolivian ylängön kauneus sekä monimuotoisuus onnistui yllättämään ja ihastuttamaan!

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäinen pysähdys oli heti Uyunin kaupungin kyljessä sijaitsevalla junien hautausmaalla. 1900-luvun alussa Uyuni oli tärkeä liikennekeskus ympäristössä sijaitsevien kaivosten vuoksi, josta kuljetettiin hopeaa ja muita mineraaleja Tyynenmeren satamiin ja eteenpäin ympäri maailmaa. Brittiläisiä insinöörejä kutsuttiin rakentamaan rautateitä ja junia, jotka jäivät romuttumaan kaivosteollisuuden hiivuttua 1940-luvulla. Vuosikymmenien saatossa junavaunuista on irrotettu kaikki myytäväksi kelpaava ja vain niiden kuoret ovat jääneet kuivaan autiomaahan muistuttamaan paremmista ajoista.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muutaman tunnin ajon päässä Uyunista sijaitsee maailman suurin suola-aavikko, Salar de Uyuni. Tuhansia vuosia sitten suola-aavikon tilalla sijaitsi valtava järvi, joka hiljalleen kuivui jättäen jälkeensä valkoisen mineraalikerrostuman entisen järven pohjalle. Entisen järven saaret nousevat eriskummallisesti hohtavan valkoisesta suola-aavikosta, ja alueen tasaisuuden vuoksi ne näkyvät pitkän aikaa horisontissa niitä kohti ajaessa. Saarista tunnetuin on Isla Incahuasi, joka on jäänne muinaisesta vedenalaisesta tulivuoresta. Saari on kivinen ja kuiva, mutta kaktukset viihtyvät erinomaisesti sen maaperässä. Näky onkin varsin erikoinen muutoin elottoman näköisessä autiomaassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Muinaisen järven kuivuessa suola-aavikoksi jäljelle jäi myös joitakin pieniä suolajärviä, jotka ovat tärkeitä ruoanlähteitä linnuille, kuten flamingoille. Seuraavien päivien aikana ajoimme useammalle ”laguunille”, joissa jokaisella saimme ihailla vaaleanpunaisia flamingoja ruokapuuhissa. Välillä näimme myös laamoja ja vikunjoita.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tasainen suola-aavikko vaihtui pian vuoristoiseksi altiplanoksi, ja kipusimme yhä korkeammalle meren pinnasta. Korkeimmillaan kävimme noin viiden kilometrin korkeudella, jossa keuhkot tuntuivat kutistuvan rusinaksi ja askel painoi samaan tapaan kuin kovan urheilusuorituksen jälkeen. Pääasiassa matkareitti kulki altiplanolla noin 4200 metrin korkeudella, joka sekin toki vaati totuttelua, mutta emme kokeneet vastaavia vuoristotaudin oireita kuin Perussa alkumatkasta. Maisemat vaihtelivat uskomattoman paljon parin päivän ajomatkan aikana. En olisi etukäteen uskonut näkeväni islannista muistuttavia, kuplivan kuumia mutalätäköitä Bolivian ylängöillä, saati luonnon muodostamaan kuumaan lähteeseen tehtyä uima-allasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suurin osa päivistä kului autossa istuessa ajellen luontonähtävyydeltä toiselle. Oppaamme kuitenkin yritti sisällyttää matkaan mahdollisimman paljon mielenkiintoisia pysähdyksiä, vaikka aina ensisilmäyksellä maisemassa en huomannutkaan olevan erityistä. Ajellessamme kirjaimellisesti keskellä ei-mitään, pysähdyimme pitämään taukoa erään matalan kallion viereen. Noustessani autosta näin kallionkolosta kurkistavan pään, ja pian koloista hyppelehti pieni viskatsa-yhdyskunta. Chinchillan näköiset otukset eivät meistä paljon piitanneet vaan asettuivat nopeasti omiin puuhiinsa tai ottamaan aurinkoa kivelle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ensimmäisen yön vietimme suola-aavikon reunalla sijaitsevassa suolahotellissa, jossa lähes kaikki, myös sänky yöpöytineen oli tehty suolatiilestä. Hotelli ei ollut alueella poikkeuksellinen, vaan ilmeisesti suurin osa myös vähäisistä paikallisista asumuksista on tehty samoista materiaaleista. Autiomaassa on muutamia pieniä asutuskeskittymiä, jotka saavat suurimman osan elannostaan tarjoamalla majoitusta. Toisen yön yövyimme pikkuruisessa, nimettömässä kylässä, jossa sijaitsi muutama paikallinen hostelli, minimarket ja jopa kaksi juottolaa! Sähköä oli saatavilla vain parin tunnin ajan alkuillasta, kun aurinkopaneelit olivat keränneet tarpeeksi pyörittämään generaattoreita. Yölämpötila laski noin viiteen asteeseen alkukesästä (marraskuu), ja talviaikana (eli meidän kesäaikana) lämpötila voi laskea kymmeneen pakkasasteeseen. Taloissa ei ole lämmitystä, mutta sänky on onneksi vuorattu peitoilla. Lämpimän suihkun saa halutessaan maksamalla ekstraa.

Refugio Laguna Colorada
Tyypillinen majoitus. CC kuva: Nico Kaiser
abc1
”Cozy Bar”

 

Puitteet eivät siis ole Bolivian autiomaassa kovin ylelliset, mutta en sitä todellakaan olettanutkaan. Jeeppisafari oli uutena kokemuksena kutkuttava ja mielettömän upeat maisemat saivat helposti kestämään hetkellistä kylmyyttä ja karuutta. Jos haaveilet vastaavanlaisesta retkestä Boliviassa, lue vinkit alempaa!

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Vinkkejä Salar de Uyuniin:

  • Suola-aavikolle on haastavaa tehdä retkiä omatoimisesti. Varsinaisia teitä suola-aavikolla ja altiplanoilla ei ole, eikä niitä ole ainakaan kartoitettu. Paikalliset navigoivat tiensä maamerkkien perusteella. Puhelinkenttää ei ole. Näin ollen järjestetyt retket ovat käytännössä ainoa vaihtoehto.
  • Retkiä järjestetään ainakin Uyunista ja Tupizasta. Retkiä voi ostaa myös vasta paikanpäältä usein parempaan hintaan etenkin suosituimpien ajankohtien ulkopuolella, mutta ole tarkkana siitä mitä ne sisältävät. Halvemmilla retkillä ei välttämättä ole englannintaitoista opasta, jolloin suurin osa informaatiosta jää saamatta.
  • Retkiä järjestetään 1-3 päivän mittaisina. Retket on mahdollista aloittaa ja lopettaa myös Chilen puolella, mutta korkeaan ilmanalaan totuttautumisen suhteen aloitus on parempi tehdä Boliviasta käsin.
  • Jeepissä on tilaa seitsemälle hengelle, meidän autossa oli viisi matkustajaa, opas ja kuljettaja. Matkatavarat laitetaan katolla sijaitsevan pressun sisään, eikä sisällä autossa ole tilaa kuin pienille päivälaukuille.
  • Oma retkemme oli Perla de Bolivian järjestämä kolme päivää/kaksi yötä sisältäen siirtymän Chilen San Pedro de Atacamaan. Retki maksoi n. 180 euroa per henkilö. Hintaan tuli vielä noin kymmenen euron edestä lisämaksuja, joista kuitenkin tiedotettiin jo ennen lähtöä. Hinta sisälsi kaiken (kyydin, majoitukset kahdelle yölle, kaikki ateriat, oppaan ja kuskin). Lisäksi oppaalle ja kuskille on tapana maksaa tippiä matkan lopuksi omantunnon mukaan.
  • Suola-aavikko on suurimman osan vuodesta kuiva. Sadekauden aikana (joulukuu-huhtikuu) suola-aavikko muuttuu sateen jälkeen heijastavaksi peiliksi, kun satanut vesi jää lillumaan sen pintaan. Tähän vuodenaikaan ota mukaan siis vettäpitävät kengät.
  • Aavikolla ja ylängöillä on kesäaikaankin kylmä. Toisaalta päiväsaikaan auringon paahteessa voi tulla myös lämmin, joten suosi kerrospukeutumista. Ohut pitkähihainen + hyvä tuulta pitävä syystakki oli aika hyvä yhdistelmä marraskuussa. Aurinkorasva tulee myös tarpeeseen, sillä korkeassa ilmanalassa iho palaa herkemmin. Aurinkolasit on myös must, sillä valkoinen suola heijastaa aurinkoa yhtä hyvin kuin lumi.
  • Ota matkaan mukaan myös oma pyyhe, taskulamppu, käsidesiä ja vessapaperia, sillä pysähdyspaikoilla ei ole vessapaperia eikä välttämättä edes käsienpesumahdollisuutta. Myöskään majoituksissa ei ollut vessapaperia tarjolla, vaan se piti erikseen ostaa.
  • Majoitukset ja infrastruktuuri muutenkin on pääosin alkeellista autiomaassa. Omat lääkkeet ja perus ensiaputarvikkeet on hyvä olla matkassa mukana.

 


17 thoughts on “Bolivian kaunis altiplano ja Salar de Uyunin suola-aavikko

  1. Tuo on kyllä maaginen paikka. Me myös suosittelemme englanninkielistä opasta tai vaihtoehtoisesti espanjan taitoa. En myös eduksi siinä mielessä, että silloin itsekin ”tietää paremmin, missä mennään”. Bolivian puolelta aloittamisen (ja lopettamisen) etuina on muuten myös se, että se on edullisempaa sekä se, että rajan ylittäminen on tuolla usein tuskallisen hidasta.

    Tykkää

  2. Tämä vaikuttaa kyllä upealta paikalta. Hyvä huomioita ja vinkkejä. Toivon kovin, että saan itseni vielä järjestettyä paikanpäälle, ennemmin tai myöhemmin. Ainut mikä tällä hetkellä hidastaa, on ajatus korkeasta alasta. Olen käynyt korkeimmillaan Tiibetin Lhasassa (~3600m) ja voin siellä kolme päivää niin loputtoman pahoin, että oli pakko poistua mannerkiinaan. Huolettaa, kauanko kestäisi tottua vielä korkemmalle.

    Tykkää

    1. Kiitos Maiju! Korkeus voi olla kyllä hankala, etenkin jos lentää suoraan La Paziin. Itse siirryimme Boliviaan busseilla Perusta, jolloin nousu tapahtui hiljalleen. Siitä huolimatta kärsimme kuitenkin lievistä vuoristotaudin oireista etenkin ensimmäisten nousujen jälkeen. Samaa taktiikkaa suosittelisin siis kaikille, jotka tietävät kärsivänsä herkäsi vuoristotaudin oireista.

      Tykkää

    1. Kiitos Anna! 🙂 Tämä kokemus pääsi kyllä omien reissuseikkailujeni kärkeen! Käytiin myös katsastamassa tuo Cozy Bar ja sieltä sai ainakin kaljaa kahdessa eri koossa ja 1.5 litran colapulloja 😀

      Tykkää

    1. Jos aiotte Boliviaan suunnata niin siinä tapauksessa suosittelisin reissun aloittamista esimerkiksi Perusta, että korkeutta voisi lisätä pikkuhiljaa Boliviaan siirtyessä! 🙂

      Tykkää

  3. Bolivia on kyllä niin upea matkakohde, että huhhuh! Varsinkin suola-aavikko ja tuo Altiplanon vuoristoylänkö sai minut haukkomaan henkeä ei pelkästään korkeuden vuoksi, vaan noiden upeiden maisemien puolesta. Kauniita kuvia olet sieltä myös taltioinut, tässähän pääsi samalla pienelle muistelumatkalle tuonne. ❤

    Tykkää

  4. Ooh, onpa kaunista! Suunnittelin taannoin Bolivian matkaa, kun siellä pääsisi vuoristoon ja silloin mietin, että suola-aavikko olisi myös mahdutettava matkaohjelmaan. Matka ei kuitenkaan toteutunut syiden x ja y takia, mutta toivo elää että tuonne joskus pääsisi. Onko muuten väliä minä vuodenaikana matkustaa?

    Tykkää

    1. Talviaikana (eli meidän kesäaikana) Bolivian ylängöillä on todella kylmää ja jopa lunta, jolloin kaikki paikat eivät välttämättä ole saavutettavissa ja lämmittämättömissä majapaikoissa on ikävää yöpyä. Toki kaikki on omasta asenteesta kiinni, mutta itse en kesä-elokuussa matkustaisi. Sateita on odotettavissa joulukuusta huhtikuuhun, jolloin suola-aavikon pinnalle jäävä ohut vesikerros peilaa kauniisti taivasta ja ainakin kuvissa maisemat ovat taianomaiset!

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s