Lainaan hieman kuuluisaa tsekkiläistä kirjailijaa tässä otsikossani. Toisin kuin romaanissa, oloni ei ollut ollenkaan sietämätöntä Riomaggioressa. Päinvastoin. Käytänkin nyt fraasia omalla tulkinnallani. Tunsin oloni kevyeksi. Täällä oli helppo hengittää. Olin vapaa menemään ja tekemään mitä vain ilman sen kummempia suunnitelmia tai velvoitteita.
Roomassa ja Firenzessä minulla oli ollut suunnitelma. Oli ollut lista mielessä, mitä kaikkea haluan nähdä ja ”suorittaa”. Cinque Terreen päästyäni moista listaa ei ollut. Tarkoitus oli katsella ja ihmetellä, mennä minne nenä näyttää. Siitä johtui olemisen keveys. Ja Riomaggioressa se oli helppoa. Ei ollut oikein nähtävyyksiä mitä katsella, ei Tripadvisorista bongattuja ravintoloita kokeiltavana, eikä etukäteen Google mapsista katseltuja kuvakulmia valokuvausta varten. (oi kyllä, harrastan tätä vähän liikaakin!)
Ja nautin täysillä.
Pointtini on, että minä ainakin liian usein syyllistyn suunnittelemaan matkoja ihan liikaa etukäteen, jolloin spontaaniudelle ei jää aikaa. Näin tehdessäni suljen itseltäni mahdollisuuden löytää jotain uutta ja odottamatonta.
Unohda suunnitelmat, tai höllää ainakin aikataulua. Kurkista houkuttelevan kahvilan sisään, käänny sille pienelle kujalle, tai osta se päivän kolmas jäätelö. Vain koska voit.
Yolo. Nauti elämästä.
Olemisen keveys tiivistyi ajatukseksi vasta illalla rantakalliolla auringonlaskua katsellen. Lempeä merituuli liplatti ranta-aaltoja, eikä minulla ollut kiire minnekään. Seuraavana iltana haimme take away-pastaa mukaan ja saavuimme jälleen ihastelemaan luonnon omaa näytelmää. Auringon laskiessa se oli ehkä tunnelmallisin päivällinen ikinä. Vieressä olevan pariskunnan mies polvistui kosiakseen auringon vajotessa mereen. Aplodit seurasivat.
Minä, levoton sielu, löysin oman hetkellisen rauhani Riomaggioresta. Mene sinäkin!
Project Forever 
Ihana Italia! Kyllä noissa maisemissa levoton mieli lepää (ainakin sen hetken).
Mutta maailma on iso ja paljon on löydettävää! Itse syyllistyn myös matkoilla ”suorittamiseen”. Kaikki pitäisi nähdä, kaikkea pitäisi kokeilla ja kun ne ei syystä tai toisesta onnistukaan, iskee iso pettymys. Onneksi iän myötä olen huomennut, ettei ihan kaikkea tarvitsekaan nähdä tai tehdä, voi jättää jotain myös ensi kertaan. Tulee sitä seuraavaa kertaa tai ei.
TykkääTykkää
Tähän minäkin pyrin, ajattelemaan siis että jääpä jotain nähtävää seuraavallekin kerralle. Ja jos kohde on ihana, niin kokemukseni mukaan sinne tulee palattua kyllä ennemmin tai myöhemmin 🙂
TykkääTykkää
Haha, no kuvista päätellen ei ihmekään, jos olo tuntuu kevyeltä! Ihana värimaailma ja tunnelma. Minä teen yleensä listan sillä periaatteella, että kaikkea ei ole siitä tarkoituskaan nähdä – lähinnä vain, että muistan nimiä ja paikkoja, mikäli satun niille kulmille. ^_^
TykkääTykkää
Kiitos! Mun pitäisi kyllä pyrkiä tietynlaisesta ”täydellisyyden tavoittelusta” irti. Tykkään tuosta sinun ajattelutavasta, että jos olet hoodeilla niin sitten käyt kurkkaamassa tutun kuuloisia paikkoja! 🙂
TykkääTykkää
Voi ihanaa, pääsit todistamaan kosintaa! Upea paikka onkin kosia 🙂 Mä pyrin aina siihen, että reissussa on aina aikaa tehdä muutakin kuin vain juosta nähtävyydeltä toiselle. Parhaita hetkiä kun kuitenkin on ne, kun vaikka istuu sivukujan katukahvilassa tai pysähtyy syömään jäätelöä puiston penkille, ja katselee samalla paikallista elämänmenoa.
TykkääTykkää
Aivan totta! Itse kyllä pysähtelen kahviloihin yms., mutta sitten kun olen valmis niin on aina kiire jatkamaan matkaa. Se hetkeen rauhoittuminen on joskus haastavaa 🙂
TykkääTykkää
Oi ihana Riomaggiore ❤ Oltiin juuri tuolla reilu vuosi sitten keväällä ja aivan ihastuttava paikka, vaikka junailtiin ja patikoitiin kylien väliä Cinque Terressä joka päivä, sen hetkisen fiiliksen mukaan, vailla etukäteissuunnitelmia. Mutta välillä vain istahti jonnekin rinteelle, kahvilaan, rantakiville tms ja tuijotti talojen, väriläiskiä, sinistä merta ja kauniita porrastettuja rinneviljelmiä. Yksi mieleenpainuvimmista reissuista ja todellakin romanttinen paikka!
TykkääTykkää
Koko cinque terre on kyllä vaan niin hurmaava! Toivottavasti alueen henki säilyy samana, että vuosien päästä vieraillessa voisi vielä aistia samaa tunnelmaa 🙂
TykkääLiked by 1 henkilö
Riomaggiore, tuo ihana tuttu Riomaggiore. Vietimme siellä viime kesänä kiireettömän viikon. Ainoa tavoite meillä oli käydä kaikissa viidessä kylässä. Huoneemme oli juuri tuolla satamassa. Saimme joka ilta ihastella auringonlaskua terdeltämme. Ohessa juttua, jos kiinnostaa. https://matkallalahelletaikauas.wordpress.com/2017/03/29/kesan-muistoja-osa-2-cinque-terre/
TykkääTykkää
Onpas teillä ollut mahtavalla paikalla majoitus! Aivan upeaa juoda aamukahvia keittiössä tuollaista maisemaa katsellen! Me majoituttiin ylempänä rinteillä, mistä tämän postauksen ensimmäinen kuvakin on otettu. Matkalaukkujen kanssa mukavaa porrasjumppaa 😀
TykkääLiked by 1 henkilö
Porrasjumppaa siellä tosiaan sai harjoittaa mutta niin se kai on kaikissa Välimeren maissa.
TykkääTykkää
Italia ❤ se on vaan niin ihana ja kaikki nuo alueen kylät ovat kuin postikortista ja todellakin niissä ei voi hirveästi hötkyillä, ellei sitten lähde tutustumaan lähiseutuun… Kuullostaa todella ihanalta tuo sinun loma ja pääsit vielä todistamaan kosintaa…
Tunnustan mä olen kanssa pahemman luokan suorittaja! Tykkään suunnitella ja fiilistellä reissuja, mulle se on puolet tuota matkaa. Ikävä kyllä totuus on että harvoin siihen jää aikaa, sillä valitettavasti teemme reissuja usein spontaanisti, joka aiheuttaa minulle paineita ja sitten alan vouhotttaa niitä nähtävyyksiä…
TykkääTykkää
Ihanaa että joku muukin tunnustautuu! Mutta reissun suunnitteleminen on kyllä ihan parasta. Se tekee mut onnelliseksi jo ennen kun edes ollaan päästy matkaan 🙂 Aina en itsekään jaksa tai ehdi, silloin selailen internettiä kiivaasti edeltävänä päivänä ajatuksella että mitähän sitä siellä tekisi….
TykkääTykkää
Ihania kuvia! Voi että olisi ihanaa päästä tuonne käveleskelemään noille kujille. Aina välillä on sellaisia reissuja, että kun haluaa nähdä ”kaiken” niin tulee mentyä tukka putkella mutta olisi kyllä tärkeää rauhoittua vain nauttimaankin. Sitten on niitäkin reissuja välissä kun lähinnä vain nautiskellaan ja aamulla vasta mietitään mitä tänään tehtäisiin. Ne on niitä parhaita hetkiä!
TykkääTykkää
Kiitos Paula! Kuulostaa siltä että olet löytänyt tasapainon suorittamisen ja kiireettömyyden välillä, jos toiset matkat menee fiilistellessä 🙂 Kaikista parasta olisi tietysti jos joka matka olisi tasapainoinen mutta ei tuokaan ollenkaan hullummalta kuulosta! 🙂
TykkääTykkää
Kiitos hienosta postauksesta. Tulipahan taas kaipuu Italiaan, jossa aikoinaan kävimme paljonkin. Piti ihan kartasta katsoa missä sijaitsee tuo kaunis Riomaggiore. Vastaavia kauniita kaupunkeja löytyy myös etelämpää, mutta tuolla kannattaisi kyllä käväistä. Positiivinen yllätys oli, että löysin samalla muita kertomuksiasi Italiasta ym. Hyviä matkakokemuksia jatkossakin.
TykkääTykkää
Kiitos Asko! Mukavaa että löysit blogin ja muidenkin kertomusten pariin 🙂
TykkääTykkää
Itselle valitettavasti Riomaggioressa aika meni ”suorittamisen” piikkiin, kun patikoin päivän aikana kaikki Cinque Terren kylät. Ajattelin toteuttaa homman joskus uusiksi siten, että yävyn joka kylässä. Nautin sitten pienen päiväpatikoinnin lisäksi vain olemisesta, maisemien katselusta ja syömisestä.
TykkääTykkää
Oho! Sä vedit kyllä aika täysillä sen päivän 😀 Toisella kertaa sitten tosiaan vähän rentoutuenkin 🙂
TykkääTykkää
Olipa kiva tulla uudelleen lukemaan tätä. Me olimme vuonna 2016 Cinque Terressä. Meille ainoa pakkopulla oli kiertää nuo kaikki viisi kylää. Aivan kerrassaan upea paikka, vaikka hirveä määrä turisteja. Me majailimme juuri tuossa satamassa yhdessä taloista! Majapaikkamme oli upea ja näkymä merelle.
TykkääTykkää